Andrei pitää lasimaalausta ihanteellisimpana maalaamisen muotona, sillä se kesyttää valon ja ohjaa sen toimimaan taiteilijan aikomusten mukaisesti. Maalattu lasi muokkaa ainutlaatuisella tavalla valoa ja sitä, miten havaitsemme tilaa. Tästä syystä tilat, joiden sisustuksessa on käytetty lasimaalausta, eivät koskaan tunnu tylsiltä. Lasimaalaus lääkitsee esteettistä silmää ja sielua, rikastaen kenen tahansa tunnemaailmaa.

Andrei Lobanov valmistui Viron taideakatemiasta (ent. Tallinnan taideyliopisto) vuonna 1990. Hän työsti ensimmäiset lasimaalauksensa opiskelijana. Taidemuoto kiehtoi häntä niin, että hän päätti omistautua täysin monumenttitaiteelle: lasimaalaukselle, freskoille ja mosaiikeille.

Monumenttitaiteen määrittelee sen kyky kuvata kokonaisia maailmoja ja välittää ajatuksia turvautumatta yhteen, liikkumattomaan kuvaan. Taiteilija luo maalatun lasin käyttäen 900-luvun Euroopasta peräisin olevaa tekniikkaa, hitsaten yhteen erilaisilla pigmenteillä värjättyjä lasinpalasia. Maalatun valon taide alkoi mullistaa kotitalouksien sisustuksia vasta keskiajan lopulla, sillä ennen 1400-luvun loppua lasimaalauksilla sai sisustaa vain kristillisiä kirkkoja. Tämä keskiaikaisten teologien ”enkelten kieleksi ja taivaankansien musiikiksi” luonnehtima taide tuli siis viimein kaiken kansan nähtäväksi.

Freskot ovat vielä pitkäkestoisempia kuin lasimaalaukset. Kivikautiset luolamaalaukset, muinaisen Egyptin kuviksi jähmettynyt maailma ja kolmiulotteisia illuusioita luovat antiikin freskot ovat säilyneet näihin päiviin saakka.

Vaikka Andrei Lobanov ei missään nimessä kehota ketään asumaan maalatussa sarkofagissa tai Chartresin katedraalissa, hän uskoo että sisustuksella tulee olla oma persoonansa, kuten omistajallaankin. Tätä väitettä on hankala kiistää, sillä muoti muuttuu, mutta taide säilyy…

Andrei Lobanov on ollut Estonian Artists’ Associationin (EAA) jäsen vuodesta 1993 lähtien.